Uutisia Helsingin herroista ja narreista. Kulttuuria, kauppaa, tapahtumia, katutason kuulumisia.
Kati Outisen näyttelemä Ilona Koponen etsii Töölöläinen-lehdestä avoimia työpaikkoja Aki Kaurismäen elokuvassa Kauas pilvet karkaavat. Kuva Malla Hukkanen.
Töölöläisestä kaupunginosalehTIen perhe
Keski-Pohjanmaalta Helsinkiin valtiotieteitä opiskelemaan lähteneen Anssi Keski-Vähälän elämänuraksi valikoitui pääkaupunkilainen lehtibisnes. Keski-Vähälä perusti Töölöläinen-lehden 1978. Seuraavana vuonna perhe kasvoi Kamppi ja Meri-Helsinki lehdillä. Kamppi-lehden nimi muutettiin 1980-luvun alussa muotoon Kamppi-Eira. Siltasaari-lehti, perheen kuopus, perustettiin 2003. Nykyisin kolmen lehden yhteinen painosmäärä on 42 000, lukijoita lehdillä on huomattavasti enemmän. Perinteisten paperilehtien lisäksi näköislehdet ovat luettavissa näillä verkkosivuilla.
Lehtien kustantamisesta on vastannut alusta asti Töölöläinen Oy. Jokainen lehti on yksilö, vaikka kaikilla kolmella kaupunginosalehdellä on sama tekijätiimi takanaan. – Jokainen kaupunginosa on erilainen ja oman sielun omaava. Siksi on tärkeää, että jokaisella kaupunginosalla on oma, alueen identiteettiä tukeva lehtensä, sanoo lehtien päätoimittajana vuodesta 2009 ollut Anssi Keski-Vähälän poika Mikko Keski-Vähälä.
Oman henkilökunnan lisäksi lehdillä on parikymmentä avustajaa. Neljän hengen työyhteisö ei toimi ilman joustavuutta. – Teemme vuosittain noin 2 000 ilmoitusta itse ja vastaamme lehtien taitosta alusta loppuun.
Töölöläinen Oy, paikallislehtien Töölöläinen, Kamppi-Eira ja Meri-Helsinki toimitus muutti maaliskuussa 2020 Minervankadulle. Toivotamme teidät tervetulleiksi juttuideoittenne ja asioittenne kera. Haluamme säilyttää kosketuksen siihen, mikä ihmisiä lehdissämme kiinnostaa.
Mikko Keski-Vähälä uskoo 2016 menehtyneen isänsä lailla ilmaisjakelulehtien vahvaan olemassa oloon.
– Tällaisille oikeasti paikallisille ja ihmistä lähellä oleville lehdille on jatkuvasti kysyntää. Kun aikoinaan lähdin mukaan alalle, mietin pari päivää ja vakuutuin homman onnistumisesta. Epäilijöitä kyllä oli paljon. Monet ovat yrittäneet lehtiämme ostaa, mutta en halua myydä. Jokaisella lehdellä on aina oma sielunsa eikä se välttämättä säilyisi omistuksen vaihtuessa. Uskon, että olemme myös onnistuneet siinä paperisen lehden kohdalla, mitä isot talot eivät ole osanneet tehdä.